Loppusanat

Hei rakkaat ystävät! Kun tiistai-iltapäivällä katsoin viimeisen kerran ulos lentokoneen ikkunasta, olin sekä kauhistunut että helpottunut. Siellä se armas kotimaani odotti meitä LUMINIETOKSINEEN JA PAKKASINEEN! Mitä ihmettä, eikös me suunniteltu niin että palataan vasta sitten kun leskenlehdet kukkii tien varsilla!!!??? Yritin käännätyttää lentokonetta takaisin lämpimille maille mutta jostain syystä kapteeni ei suostunut, on siinä kanssa äijä... 

Iskä kysyi että jos saisin joka ikisen matkalla tuhlatun pennosen nyt takaisin ja matkaa ei olisi koskaan tapahtunutkaan, niin ottaisinko. En missään nimessä. Kyllä tämä matka oli niin unohtumaton kokemus, että varmasti vielä kahdeksankymppisenä mummelina höpöttelen siitä kaikille kiikkustuolissani. Eilen teimme elokuvan kaikista kuvistamme matkalta, ja molemmat olimme ihan tippa linssissä kun muisteloimme kaikkia hauskoja ja hassuja tapahtumia. ;)

Haluan kiittää kaikkia matkalla tapaamiamme ihmisiä ihanista hetkistä ja kokemuksista. Erityinen kiitos kuuluu rakkaille Uuden Seelannin tädeillemme Leilalle ja Irjalle, jotka pitivät meistä uskomattoman hyvää huolta! Haluamme myös kiittää ihania kiwi-sukulaisiani kaikesta, he ovat aivan ihania ihmisiä ja meillä on jo nyt kamala ikävä kaikkia! Tulemme vielä takaisin!

Oli myös ihana nähdä, että niin moni on seurannut meidän blogiamme. Kirjoitan nyt haikeana viimeistä kertaa, mutta lupaan, että jatkan kirjoittamista taas sitten kun jatkamme maailman valloitustamme! (Ei huolta iskä ja äiti, en ole lähdössä mihinkään... ainakaan nyt heti). ;)

KIITOS, GRACIAS, THANK YOU, WE LOVE YOU ALL!!!!!

Heli ja Jose

Huge thanks to

Leila, Irja, Nick, Rebecca, Joshua, Charlotte, Linda, Al, Jackson, Georgia, Krysana, Jasmine, Carita, Warren, Jordan, Finn, Ian, Nina, Mason, Kyle, Pat, Pete, Ari, Margaret, Bodo, Anne, Dan, Ann, Robyn, John, Mikko, Sofia, Debbie, Clay, Christine, Maxi, David, Emma, Maria, Owen, ...And all other lovely people we met on our trip. :)

Kiitos myös meidän perheille jotka joutuivat jännittämään meidän puolesta ja kiitos kaikille kavereille, jotka eivät unohtaneet meitä kun me huideltiin maailmalla! :)

Muchisimas gracias Graciela, Jessica, Andres, Eduardo, Mariangel, Norberto, Luis, Carlitos, Romelia, Freddy, Lisbeth, John, Miguelangel, Mariaeugenia, Valeria y todos los amigos en Venezuela, la pasamos genial! Les queremos mucho! xxx

Singapore!

Hei! Lento tanne Singaporeen meni oikein hyvin ja sain jopa nukuttua jonkin verran matkalla. Aamulla suunnistimme keskustaan ja onneksi saatiedotus oli vaarassa, ilma oli oikein aurinkoinen ja lammin. Kavimme Raffles-hotellissa, Marina Bayssa katselemassa kaupunkia korkealta, soimme dumplingseja Lau Pa Satissa ja chilirapua Singapore riverin rannalla. Kavimme myos Chinatownissa jossa oli aivan alyttoman halpaa ja joka nurkka taynna kaikennakoista kraasaa. Kuitenkin olimme nukkuneet niin vahan etta 9:n tunnin harppomisen jalkeen paatimme palata lentokentalle ja tanne Priority pass-loungeen lepailemaan ennen seuraavaa lentoa. Huomenna jo kotona! Onneksi Helsingin lentokentalla myydaan karjalanpiirakoita! Pusi!

Bye for now New Zealand

Piti tamankin paivan sitten koittaa. Matkalaukku on pakattu viimeista kertaa ja kohta matkaamme kohti lentokenttaa. Uusi Seelanti ja kiwit ryostivat sydamemme, on todella haikea mieli. Toisaalta ihana menna myos kotiin, loytaa hammasharja joka aamu samasta paikasta ja herata taytymatta miettia missa sita talla kertaa ollaan. :) Eilen meita tuli katsomaan iso joukko tuttuja ja tuntemattomia, aivan ihania ihmisia joka ikinen. Tanaan kavimme Skytowerissa syomassa ja horjumassa tornin reunalla (katsokaa kuva). Hyvastelimme myos Annen ja Bodon, jotka lahtivat Waiheke saarelle. Heilla on viela muutama laukun pakkaaminen ja purkaminen edessa.

Iki-ihanan matkamme loppu haamottaa jo. Tama matka on ollut ikimuistoinen ja avartava kokemus. Olen niin kiitollinen etta olen saanut tutustua sukulaisiini talla puolen maailmaa, he ovat uskomattoman ihania. Maailma on niin suuri paikka ja aikaa on niin vahan, mutta toivon etta paasemme taas pian tien paalle ja saamme kertoa taas uusia tarinoita. Nyt on aika palata kotiin ja vaikka tama kaikki onkin ollut aivan unohtumatonta, there's no place like home. Turun sinappi ja ruisleipa, here I come!!!!!! Kisses to all!!

Last party

Hei taas! Viimeiset paivat olemme kierrelleet sukuloimassa, Carita ja Warren pitivat hauskat kekkerit torstaina ja eilen perjantaina olimme syomassa Lindan ja Alin luona. Tanaan on ihan vihoviimeiset partyt jolloin samalla joudumme hyvastelemaan kaikki. Huomenna kavaisemme viela tatien kera Skytowerissa ja illalla suuntaamme lentokentalle. Matkamme viimeinen kohde on Singapore, jossa vietamme yhden paivan ja jatkamme Frankfurtin kautta Suomeen. Hieman haikea tunnelma ja tulee aivan kamala ikava kiwi-sukulaisiani! Mutta onneksi aina voi tulla takaisin! :) Nyt taytyy menna, happy hour alkaa ja Bodo valmistaa Bloody Maryja. ;) Cheers!

Poor Knights, Paihia, Russel and the lovely Bay of Islands

Hei armaat. Ajoimme kovassa sateessa maanantai-aamuna Tutukakaan Josen kanssa. Bodo ja Anne olivat jo siella odottamassa ja Bodo ja Jose vakuuttivat etta olivat valmiita lahtemaan sukellusreissulle vaikka meri oli aivan kamalan vihaisena. Noh, me Annen kanssa loikoiltiin Annen ja Bodon hotellilla koko paivan kun pojat sukelsi. Huonosta ilmasta huolimatta pojat tulivat tyytyvaisina takaisin. Mina ja Jose jatkettiin Paihiaan, josta Irja oli meille varannut iki-ihanan hotellin. Seuraavana paivana paatin lahtea hevosvaellukselle kun oli niin ihanan aurinkoinen paiva. Harmikseni paadyin kolmen aloittelijan kanssa samalle reissulle. Sain alleni 3-vuotiaan Jazzie-hevosen, joka kuitenkin piti huolta viihtyvyydestani, joka ikisen kiven, tuulen tai heinan heilahduksen kohdalla han paatti nousta takajaloilleen ja laukata niin pitkalle kuin pippuri kasvaa, ja japanilaiset aloittelijat olivat ihan kauhuissaan kun juoksentelin edes takas konini kanssa ja yritin saada sita rauhoittumaan. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta luulen etta japsit ei enaa nouse hevosen selkaan... :D Kavimme tutustumassa myos Russel-kalastajakylaan ja ajoimme koko rannikon ympari, mutta koska ilma oli niin sateinen, emme talla kertaa paasseet delfiinien kanssa uimaan. Kun tulimme Aucklandiin, otimme pari saksalaista koditonta mukaan matkalta (Bodo ja Anne) ja toimme ne tanne tatien luokse nukkumaan muutamaksi yoksi. Huomenna menemme Caritan ja Warrenin luokse kylaan ja YHYYY, otamme kaiken irti 4. viimeisesta paivastamme tassa ihanassa maassa. Pusi kultsit!!!! XXX

Turvallisesti Aucklandissa ja huomenna pohjoiseen

Hei ystavat! Matkamme Queenstownista Mount Cookille sujui oikein mukavasti. Kuitenkin, kun saavuimme vuorelle, satoi kaatamalla ja koko vuori oli pilvipeiton takana. Noh, jaimme sitten sinne vuoren juurelle yoksi ajatellen etta se suvaitsisi aamulla nayttaytya. Aamulla satoi kahta kauheammin, ja paatimme jatkaa matkaa itarannikolle. Mount Cook jaa nahtavaksi seuraavalle kerralle. Seuraavan yon vietimme uskomattoman kauniissa paikassa nimelta Akaroa. Akaroa sijaitsee Banks Peninsulalla, joka on taynna ihania rantoja ja korkeita vuoria. Laitan kuvia myohemmin. Koska seuraavana paivana meilla oli lento Aucklandiin, jouduimme viettamaan viimeisen yon Christchurchissa. Kaupunki oli todella surullinen naky, murskaantuneita taloja ja rakennuksia joka puolella. Sina paivana oli myos suuri muistotilaisuus kaupungissa, jossa myos Prinssi William puhui. Paikalliset viela kertoivat meille, etta kaupunki on aika tyhjillaan koska he odottivat juuri talle viikonlopulle toista jaristysta. Noh, sehan vei meikalaisen younet kokonaan ja herailin koko ajan ajatellen etta pienikin naraus edelsi jaristysta tai tsunamia. Lopulta kuitenkin paasimme turvallisesti eilen lentamaan Aucklandiin. Paljon emme ehtineet levahtaa kun meita jo kuskattiin illalla partyihin (taalla elama on yhta partya) ja tanaan herasimme tokkurassa ehtiaksemme purjehtimaan Rebecan vanhempien Patin ja Peten kanssa. Kylla kannatti, oli aivan mahtava ilma ja vesi ihanan lamminta. Saimme myos ihanan lounaan tuoreista simpukoista, jotka Pete paisti veneessa ja eilisen jalkeinen tokkurakin haihtui ilmaan uuden kuohuviinilasin jalkeen. :) Huomenna matkaamme Josen kanssa Tupukakaan, jossa tapaamme taas Bodon ja Annen. Bodo ja Jose menevat sukeltamaan Poor Knightsiin, joka on yksi maailman kymmenesta parhaimmasta sukelluskohteesta. Illalla jatkamme pohjoiseen Paihian kaupunkiin, jossa yovymme kaksi yota. Toiveenani on paasta ratsastamaan rannalle, toivottavasti loydamme hienon paikan. Laitan kuvia taas hieman myohassa, koska nyt taytyy pakata ja kerata voimia huomiseen seikkailuun. Pusi hali kullat!!